Kanteleet saivat kyytiä:
Bergeltin visuaalinen osuus oli hieno, mutta kriitikko kun olen, pitää vähän napistakin. Herkkävireinen kuvamaailma, jossa oli myös painetuille pohjille ommeltua tekstimateriaalia biiseistä, jäi liian staattiseksi. Sitä olisi voitu tehostaa monipuolisemmalla valojen käytöllä. Karismaattinen esiintyjä Kalkun, joka liikkui ja otti kontaktia myös yleisöön, olisi voinut hyödyntää kuvia enemmän – nyt hän teki sen vain yhdessä biisissä. Ehkä jotain projisointijuttuakin oli voinut kokeilla. Idea oli kuitenkin toimiva ja kiinnostava, ja sitä pitäisikin ehkä vain kehitellä lisää. Lisää on nimittäin luvassa, koska Runorunin ensimmäinen albumi, jossa on myös Bergeltin visuaalinen ilme, on tulossa ensi vuonna – äänitykset ovat jo pulkassa.
Kalkun tuli yleisöön sekaan laulattamaan ihmisiä ja myös onnistui siinä.
***
***
Myöhemmin illalla tapasin vielä katutaiteilija Sampsan ja sain häneltä lahjan. Vähänkö on hiano?:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti