keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Julkaistua 578: Löysin paavin Porschesta

Tänään oli taas Yle Radio 1:n Kultakuumeen kolumnini vuoro. Aihe vain pulpahti esiin jostain surfatessani. Oikeastaan aika raju uutinen ja niin tätä nykymaailmaa:

Löysin paavin Porschesta

En harrasta tietokoneellani minkäänlaista pelaamista. Olen joskus kokeillut huvikseni paria flipperiä, mutta en päässyt nuolinäppäimillä samaan intensiiviseen hurmokseen kuin nuoruuteni baarin kilisevällä ja rämisevällä laitteella, ja lopetin varmaankin viidennen kerran jälkeen. Pari kertaa kokeilin klassista, Aleksei Pažitnovin jo muinaisessa Neuvostoliitossa kehittämää Tetristä, jota pelailin aikoinani muun muassa vessassa poikani Game Boylla. Ei sekään toiminut tietokoneella. Nostalgian sijaan heräsi vain ärtymys, mikä johtui varmaan lihasmuistille vääristä signaaleista.
En ole koskaan myöskään viehättynyt netille lajiominaisesta huumorista. Käyn säännöllisesti tutkailemassa Facebookia erään ystäväni olkapään takaa, mutta en ole koskaan innostunut verkossa pyörivistä nettimeemeistä, vaikka ne ovatkin toisinaan nokkelia. 
Seuraan netistä aika paljon kansainvälistä lehdistöä, ja eräs uutinen sai minut kuitenkin tunnustamaan itselleni, että on netissä kuitenkin minullekin jo jotain nostalgista. Joskus kauan, kauan aikaa sitten eksyin sivulle, jossa peräti peli yhdistyi huumoriin. Kyseessä oli hupipeli, jonka nimi oli Löydä paavi Porschesta. Ruudulle ilmestyi yksinkertainen kuva Porschesta, jonka sisällä istui selkeästi erottuva paavi. Kun paavia klikkasi, antoi laskurin avulla toimiva peli viestin, joka meni osapuilleen näin: ”Onneksi olkoon, olet 1 634 754. pelaaja, joka sai oikean tuloksen.” Muistan hyvin, kuinka räjähdin tuolloin nauruun. Kokeilin vielä toisenkin kerran, jotta näkisin, oliko laskuri oikea. Ja olihan se.
Uutinen, joka herätti tämän muiston, ilmestyi viime torstaina brittiläisessä The Telegraphissa. Lehdessä uutisoitiin, että paavi oli ensimmäistä kertaa 600 vuoteen antanut Vatikaanin palatsiin kuuluvan Sikstuksen kappelin vuokralle. Kyse on siis siitä rakennuksesta, johon renessanssimestari Michelangelo (1475–1564) maalasi kuuluisat freskonsa Viimeinen tuomio ja Aatamin luominen. Viimemainittu on muuten suosittu myös mainos- ja nettimeemin materiaalina. Vuokraajana toimii Porsche, joka järjestää 5 000 euron hinnalla 40:lle onnekkaalle sekä konsertin että gaalaillallisen kappelissa. Tulot menevät Vatikaanin hyväntekeväisyysohjelmalle. Vatikaani kuitenkin kieltää vuokranneensa tilaa. Vatikaanin puhemiehen Paolo Nicolinin mukaan ”Sikstuksen kappelia ei koskaan voi vuokrata, koska se ei ole kaupallinen tila”. Nicolinin tulkinnan mukaan tapahtuma aloittaa uuden Taidetta hyväntekeväisyydelle -ohjelman, jolla tuetaan Vatikaanin hyväntekeväisyyttä puutteenalaisille. Hän toivotti myös muut yritykset tervetulleiksi. Porsche itse mainostaa tapahtumaa sivuillaan yritystapahtumana, osana Porschen matkailukerhon toimintaa. 


Olisiko Nicolinin lausunto varsinainen tyyppiesimerkki vastenmielisestä tekopyhyydestä? Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.” 
Ja miten ihmeessä näin pääsi tapahtumaan juuri paavi Franciscuksen aikana? Hänhän on tunnettu muun muassa AIDS-potilaiden jalkoja suudelleena köyhien ja hylkiöiden auttajana. 


Vai onko kaikki tämä tulkittavissa niin, että Vatikaani on vihdoin sekin Suomen julkishallinnon tavoin menossa kohti modernia maailmanjärjestystä, onhan Franciscus – toisin kuin edeltäjänsä Benedictus XVI – hyväksynyt joidenkin järkytykseksi jo homoseksuaaliset papitkin? Modernilla maailmanjärjestyksellä tarkoitan uuden julkisjohtamisen (NPM) eli yksinkertaistaen kaiken mahdollisen markkinoistamisen tunkeutumista kaikille mahdollisille elämänaloille. 
Vai olenko minä itse tekopyhä, kun ateistina närkästyn kirkon kaupallistumisesta? Eikö minun pitäisi vain riemuita siitä, että kirkko jälleen kerran osoittaa tekopyhyytensä? 
Turhaan minä oikeastaan vouhotan. Olen kerran käynyt Sikstuksen kappelissa, ja meno oli kuin Kontulan ostarin baarissa. Tässä yhdessä maailman suosituimmista matkailukohteista käy vuodessa kuutisen miljoonaa ihmistä. Yleisöä pyydetään olemaan hiljaa ja olemaan ottamatta valokuvia. Kaikki kuitenkin nimenomaan metelöivät ja ottavat valokuvia. Paikalla on henkilökuntaa, joka hakkaa kepillä lattiaa ja hyssytelee. Äänimaisema on täysin surreaalinen. Vierailija ei kykene nauttimaan sen paremmin taiteesta kuin hartaasta tunnelmastakaan. 
Ehkä minä olen vain kateellinen, kun Porsche-klubilaiset pääsevät nauttimaan kappelista juuri sellaisena kuin pitääkin. 1500-luvulla perustetun Accademia Nazionale di Santa Cecilian kuoron ohjelmisto on varmaankin hieno. Rahalla saa, ja sitä ei minulla ole. 
Ja hitto soikoon, yrityksistäni huolimatta en enää edes löytänyt Löydä paavi Porschesta -peliä netistä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti