Voimaa nuoruudesta

Olen varmaan tulossa vanhaksi. Edellisessä taidejutussanikin palasin nuoruuteeni. Kun taidemaailma toisinaan alkaa kyllästyttää, löydän elokuvista ja musiikista sen voiman, jonka tiedän olevan olemassa siellä jossain – nämä kokemukset tuppaavat vain olemaan vähän vanhoja ja viemään minut usein nuoruuteni 1970-luvulle. Eilen kävin Sellosalissa Dave Lindholmin keikalla. Lindholm on se ensimmäinen suomalainen rockmusiikko, joka kolahti massiivisesti. Siksi olikin hienoa kuunnella Lindholmin ohjelmistossa paljon myös vanhoja biisejä, tässä pieni näytepala eilisestä versiosta Puhtaat laivat -biisistä (1973):   

 

Äijä oli timmissä, ja onneksi keikkakin oli loppuunmyyty, joten faneja ainakin vielä piisaa, vaikka ei radiosoittoaikaa taida enää paljoa tulla. 

Ihme vehje tuo Lindolmin 8-kielinen 1930-luvun Levinin luuttukitara tai mikä lie mandocello. Hyvä soundi kuitenkin. Englanninkieliset biisit hän soitti dobrolla, jossa on varsinainen mahtisoundi – tässä minipala Robert Johnsonin Dust My Broomista (alun perin 1936):

  

No nyt taas jaksaa! Tänään mennäänkin jo Galleria Ortoniin ripustamaan Reino Hietasen (s. 1932) huomenna avattavaa näyttelyä. Että tervetuloa huomenna klo 17.00, Tenholantie 10.