Pannaan vielä mainostaen. Tallinnan tuoreimman ja varsin kiinnostavan lähiruokaravintola Diipin kuha oli oikein maukasta.
Eilen oli sitten aikaa näyttelyillekin ennen paluuta. Kumussakin olisi ollut pari kiinnostavaa näyttelyä – Nikolai Kormašov (1929–2012) (18.10.2013–9.2.2014 – perhana, en siis enää ehdikään!) ja Lepo Mikko (1911–1978) (22.11.2013–19.4.2014), mutta niihin ehdin vielä, joten päätin suunnata pitkästä aikaa Eesti Tarbekunsti- ja Disainimuuseumiin, jossa oli myös kolme kiinnostavaa näyttelyä.
Between Art and Industry (25.5.2013–1.8.2014) esitteli neukkuaikaisen ARS-kombinaatin tuotteita ja suunnittelua – oli nahkaa, metallia, kangasta jne.:
Hyvin taustoitettu ja monipuolinen näyttely. Jos on vähänkään kallistumista
virolaisen neukkuajan nostalgiaan, suosittelen voimallisesti.
***
Sitten oli tarjolla suomalaisiakin: Aamu Songin (s. 1974) ja Johan Olinin (s. 1974) Company on viime kesänä retkeillyt Virossa – Secrets of Estonia (6.12.2013–23.2.2014) – ja kehitellyt paikallisten käsityöläisten kanssa jatkodesignia omaan humoristiseen tapaansa:
Vähän keskeneräiseltä projekti vielä tuntui, joten toivottavasti he jatkavat sitä. Asenne on ainakin kohdillaan.
***
Sitten vielä virolaisen muotoilun klassikko: Mait Summatavet (7.12.2013–23.2.2014). Mait Summatavet (s. 1938) aloitti puumiehenä, mutta on sittemmin tullut tunnetuksi lukuisista julkisten tilojen sisustussuunnitelmista, huonekaluista ja valaisimista – hänen käsialaansa oli esimerkiksi Viru-hotellin ravintoloiden ja huondeiden alkuperäinen sisustussuunnittelu.
Hieno ja kattava näyttely. Osin myös vähän hassu, koska neukkuaikana tehtiin hassuja asioita – esimerkiksi Viron taiteilijaliiton puheenjohtajan työhuoneen kalustus 1980-luvulta on kuin modernistisesta ufo-leffasta:
Näyttelyssä törmäsin myös vanhaan tuttuun. Summatavet suunnitteli aikoinaan kompaktin kasattavan kalustuksen Jorma Hautalan (s. 1941) Vedenalainen kaupunki III -maalauksen inspiroimana:
Tuttu projekti oli entuudestaan tuttu siksi, että hyllyssäni on Kunst ja Kodu -lehden numero 57/1988, jossa siitä kerrotaan. Projekti oli aikoinaan esillä myös Habitare '87 -messuilla.
Ja sitten kotiin. Ja sehän ei koskaan onnistu ilman Jorma Hautalaa, sillä hän on tehnyt värisuunnittelun telakan suureen halliin, joka satamassa aina odottaa:
Valitettavasti se tullaan purkamaan sitten, kun telakka lopettaa ja alue tullaan rakentamaan asunnoiksi.
Mutta ei syytä huoleen: Hautalan värisuunnittelut on nyt dokumentoitu kirjaan hänen muun taiteensa ja graafisen suunnittelun kanssa. Kirja julkistetaan tänään – hänen näyttelynsä (Galerie Anhava 6.2.–9.3.) avajaispäivänä. Lähden juuri nyt pressiin katsomaan kirjaa – olen kirjoittanut sen esipuheen – ja tapaamaan muun muassa Hautalaa.
Vielä näköjään virtaa – ja vähän uudella tavallakin:
Suuri laulu II, 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti