keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Julkaistua 492: Taidemuseot: taloja ja ihmisiä

Tämän viikon Kirkko ja kaupunki -lehteen (1/14) minulta oli pyydetty Huomio-palstalle juttu, jonka tein kuohuvasta taidemuseotilanteestamme. Pikkujutussa halusin vain kiinnittää huomion siihen, että tapahtumassa on paljon muutakin kuin Guggenheim ja että odotuksia varmaan on:

Taidemuseot: taloja ja ihmisiä

Taidemuseoista ei ole koskaan käyty näin laajaa keskustelua kuin nyt, kun Guggenheim yrittää toista kertaa rantautua Suomeen. Kävi hankkeelle kuinka hyvänsä, ovat taidemuseomme silti keskellä mullistusta. Valtion taidemuseo muuttui vuoden vaihteessa säätiöidyksi Kansallisgalleriaksi – rahat tulevat jatkossa budjetin sijaan veikkausvoittovaroista. Tästä ei kuitenkaan ole keskusteltu, ja jää nähtäväksi, kuinka paljon Kansallisgalleria tulee syömään rahaa muulta kulttuurilta. 
Kolme uutta rakennushanketta on jo varmistunut: Serlachius-museoiden Taidemuseo Gösta avaa laajennusosansa kesällä 2014, ja Amos Andersonin taidemuseo valtaa Lasipalatsin aukion vuonna 2017. Helsingin taidemuseo saa käyttöönsä Kulttuurien museolta vapautuvat tilat ja menee vuodeksi remonttiin ensi keväänä. Designmuseo ja Arkkitehtuurimuseo kärvistelevät tylsissä ja symbolisesti vääränlaisissa rakennuksissaan ja yrittävät houkutella Helsingin taidemuseota mukaan uuteen museokeskushankkeeseen. 

Serlachiuksen Gösta nousee.

Museot eivät ole pelkkiä seiniä. Museoissa valintoja tekevät ihmiset. Hyvä johtaja saattaa sinkauttaa maakunnallisenkin museon suoraan museomaailman huipulle. 
Museonjohtajien ruletti käynnistyy aina silloin tällöin; juuri nyt sekin pyörii kiivaana. Uusi työpaikka tuottaa epäilemättä näyttämisen halua. Mihin suuntaan Maija Tanninen-Mattila vie Helsingin taidemuseota siirryttyään marraskuussa sen johtoon Ateneumista? Kuka valitaan Ateneumin seuraavaksi johtajaksi? Pitääkö Sara Hildénin taidemuseon tiukasti sisältöihin keskittynyt linja parhaillaan valinnassa olevan uuden johtajan komennossa? Onnistuuko joulukuussa 2013 nimitetty Kirsi Eskelinen herättämään Sinebrychoffin taidemuseon ruususenunestaan? 

***

PS. 1700 merkkiä on tavattoman lyhyt teksti. Kirjoitin jutun ensin yhtenä nopeana purskauksena, ja suurin osa ajasta meni sitten sen lyhentämiseen. Esimerkiksi tämä lause "Hyvä johtaja saattaa sinkauttaa maakunnallisenkin museon suoraan museomaailman huipulle" oli alun perin muodossa: "Näkemyksellinen johtaja saattaa hyvän henkilökunnan kanssa sinkauttaa maakunnallisenkin museon suoraan museomaailman huipulle – kuten Ullamaria Pallasmaa aikoinaan Oulussa ja Marketta Seppälä (nyk. Haila) Porissa".

2 kommenttia:

  1. Hei! Sinebrychoffin taidemuseo ei ole nukkunut ruususen unta. Vuosi 2013 oli museon historian toiseksi menestyksekkäin monella mittarilla mitattuna mutta etenkin kävijämäärien suhteen: yli 44.000 kävijää!

    VastaaPoista
  2. OK, OK (kuka lie anonyymi henkilökunnan jäsen siellä lie). Toki vähän provpsoin ja yritin ehkä tietoisestikin kasata hiiliä. Minähän nimittäin kuulun Siffin fanklubiin, ja esimerkiksi Puut ovat runoja oli mielestäni yksi taidevuotemme kohokohdista.
    Mutta totta on kuitenkin sekin, että Siffin tunnettuus on tavattoman huono. Jotain sille pitäisi kyetä (lisä)tekemään.
    Otso K

    VastaaPoista