perjantai 10. tammikuuta 2014

Guggenheim Helsinki 49: Lobbareista ja Kousasta

Olen nyt pari päivää kamppaillut itseni kanssa. Kirjoittaako mieltäni vaivaavasta asiasta vai ei?
Yritän pidättäytyä blogissani pelkästään taiteeseen ja kulttuuripolitiikkaan liittyvissä asioissa, mihin liittyen otin myös esiin Tuuli Kousan (vihr) mahdolliseen esteellisyyden Guggenheim-asiassa, mikä johtikin Kousan jääväämään itsensä G-tontivarausasiassa.
Tästä johtuen olen nyt kuitenkin seurannut laajemminkin viime päivinä herännyttä lobbauskeskustelua, jossa Kousa on yllättäen sivuutettu kokonaan. Yle uutisoi asiasta 8.1. (’Poliitikkojen siirtyminen lobaajiksi huolestuttaa oikeusoppineita’). Jutussa tuotiin esiin muun muassa Milttonin menestys tässä prosessissa: talon palveluksessa on nyt entisiä erityisavustajia sekä kokoomuksesta (Jussi Kekkonen) ja demareista (Matti Hirvelä) että tuoreeltaan keskustasta (Anna-Mari Vimpari). Kousaa ei kuitenkaan mainita lainkaan.
Oikeusoppineet professorit Olli Mäenpää ja Kaarlo Tuori olivat Ylen haastattelemina aika kovasanaisia:
”Nyt Suomessa eletään vähän niin kuin villissä lännessä tai ehkä jopa niin kuin banaanitasavallassa. Meillä ei ole lobbauksesta minkäänlaisia säännöksiä tai määräyksiä.” (Mäenpää)
”Kyllä tässä on niin selkeä julkisen intressin ja yksityisen intressin konfliktiriski kuin vain olla voi. Ongelmien ääripäässä on avoin korruptio. Täytyy muistaa, että sekin riski on olemassa.” (Tuori)
Sitten uutisoitiin heti perään, että kaksikin ministeriä on kiinnostunut lobbareiden pelisäännöistä: Anna-Maija Henriksson (9.1.) odottelee selvitystä vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimisesta ja Henna Virkkunen (9.1.) odottaa toimikunnan esitystä esimerkiksi siirtymisen karenssiajoista.
Mutta sitten siihen varsinaiseen kysymykseen. Kuten mainitsin, Milttonissa toimii kolme entistä erityisavustajaa, ja siitä on kohuttu. Mutta miksei siitä kohuta lainkaan, että Miltton on onnistunut sijoittamaan yhden työntekijöistään nykyiseksi erityisavustajaksi? Tuuli Kousa on siis jonkinlaisella ”sapattivapaalla” Milttonin johtotehtävistä ja hoitaa samalla työtään Pekka Haaviston erityisavustajana vastuualueenaan omistajaohjaus. Guggenheim-jääväyksen yhteydessä Kousa sanoi Ylelle 6.1. Milttoniin liittyen: ”Minulla ei ole mitään sisäpiiritietoa tai tietoa mistään suhdetoiminnasta.” Kukaan normaalihoksottimilla varustettu ihminen ei voi uskoa, että tämä olisi sen paremmin totta kuin mahdollistakaan. Kousa kuuluu Milttonin johtajistoon. Piinkova Miltton – "Suomen johtava viestintätoimisto", kuten Kousa kosivuillaan toteaa – ei taatusti pidä joukossaan sellaisia johtajia, jotka eivät ole tietoisia asioista, joilla ei ole sisäpiiritietoa.
Siis se varsinainen kysymys: Miten ylipäänsä on mahdollista, että Suomen johtavan lobbaustoimiston johtajistoon kuuluva henkilö voi sapattivapaallaan (mitä se nyt sitten tässä tapauksessa onkin?) toimia omistajaohjauksesta vastaavan ministerin erityisavustajana?

PS. Unohtui vielä mainita. Olen myös tietoinen siitä, että asiaa on mietitty vihreiden keskuudessa. Kousa vastasi Vihreän Langan haastattelussa 18.11.2013 näin, kun häneltä kysyttiin Milttonin tuottamien taitojen hyödyntämisestä uudessa toimessaan: ”Omistajaohjauksessa on tärkeää, että ymmärtää valtion omistamien yhtiöiden liiketoimintaa. Olen nähnyt paljon erityyppisiä yhtiöitä ja tehnyt töitä isojen pörssiyhtiöiden kanssa. Ne ovat osittain samoja kuin nyt, mutta lähestyn niitä aivan eri näkökulmasta. Haavisto varmisti oikeuskanslerin toimistosta, ettei synny intressiristiriitaa siitä, että tunnen joitain yrityksiä ennestään. Kun se ei haittaa, uskon, että se on ainoastaan hyvä asia.”
Eihän kyse ole siitä, että tunteeko hän jotain "ennestään", vaan siitä, että hän tuntee niitä nykyäänkin, koska hän on edelleenkin jossain sidoksessa ja lojaalisuussuhteessa firmaan, joka ajaa ko. yhtiöiden etuja.
Oli oikeuskanslerin virasto mitä tahansa mieltä, minun oikeustajuuni tämä ei oikein asetu. Mielestäni tässä on eväät aidolle intressiristiriidalle. 
Otetaan ihan rautalangasta vääntäen kuvitteellinen esimerkki. Jos Norilski nikel – jonka pääomistaja on Solomon R. Guggenheimin säätiön hallituksessa istuva oligarkki, miljardööri Vladimir Potanin – kiinnostuisi jo omistamansa Harjavallan nikkelitehtaan lisäksi omistamaan myös Talvivaaran kaivoksen – jonka nikkeli menee sopimuksella Harjavaltaan – tai osan siitä ja palkkaisi Milttonin lobbaustoimistokseen, eikö olisi väistämätöntä, että Milttonin ja Kousan välille syntyisi varsin vilkas suhde sapattivapaasta huolimatta ja että Kousan kautta Milttonilla olisi näin suora linja ministeriöstä saataviin bisneksiin vaikuttavaan tietoon – valtiohan on keskeinen päättäjä Talvivaaran tulevaisuuden suhteen.

12 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa, allekirjoitan kaiken. Vihreiden poliittiset menettelytavat tämän nähdyn prosessin ja jupakan myötä paljastuvat kaikessa karuudessaan. Odotellaan nyt: itsekritiikkihän noissa piireissä ei kovin yleinen ominaisuus ole, eli eiköhän sieltä jossain vaiheessa joku (arvata sopii, kuka) sinkoa taas syytöksiä, ties mistä tällä kertaa (koettu metodi toki on: yritetään harhauttaa, pyritään mahdollisimman etäälle objektiivisuudesta ja tapahatuneista tosiasioista). Uskon kyllä, että monenkin vihreitä ennen äänestäneen silmät avautuvat. Aika todellakin olisi jo!

    VastaaPoista
  2. Tähän voisi vielä lisätä kymyksen, että arvatkaa mistä
    materiaalista Frank Geryn suunnittelemat LA sinfoniaorkesterin ja sitä edeltäneen Bilbaon Guggenheim
    museot on rakennettu...huippukallista materiaalia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ainakaan puusta. Gehry ei ole varsinainen puurakentaja. Esim. Bilbaon museon sisin betonirakenne on kuorrutettu erittäin järeisiin tukirakenteisiin kiinnitetyillä kolmannesmillimetrin paksuisilla titanium-levyillä, jotka "lepattavat tuulessa".

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Arvata – Google-aikakautena? Wikipedian mukaan titaani "on kiiltävä ja hopeinen metalli", "kestää korroosiota erittäin hyvin" ja Bilbaon Guggenheim-museon "seinät on päällystetty puolen millimetrin paksuisilla titaanilevyillä".

    "Banaanitasavalloissa" harrastettavan lobbauksen oikeampi nimi on korruptio. Suuressa USA:ssa luulisi olevan paljon Suomea vähemmän tarvetta "pyöröovi-ilmiölle", jossa sama ihminen siirtyy hallinnon palveluksesta tai päättäjän pallilta yksityisfirmaan ja takaisin. Siellä kuitenkin mediatietojen mukaan esimerkiksi geenimuunneltujen elintarvikkeiden "vapaus" on saatu aikaan juuri pyöröovesta kulkijoiden voimin. Mitä mahtaakaan olla tulossa EU:n ja USA:n välisten vapaakauppaneuvottelujen tuloksena? Tekijänoikeuksien nykyistäkin tiukempi kansainvälinen tulkinta voi rajoittaa taiteellista vapautta merkittävästi – parantamatta teoksen tekijän asemaa, kuten tekisi kansalaisaloitteena eduskunnan käsittelyyn tullut tekijänoikeuslain muutos.

    Suomen pikkukylässä lienee mahdotonta tulkita jääviysasioita kaikkein tiukimmalla tavalla, osaajathan voisivat oikeasti loppua kesken. Itsekin hieman kiristelin henkisesti hampaitani lukiessani Tuuli Kousan "hyvän asian" Vihreästä Langasta, mutta oikeuskanslerin ministeri Haavistolle antama vastaus intressiristiriidan puuttumisesta rauhoitti mieleni.

    Avoimuus on ainoa lääke salakähmäisyyttä vastaan. Sitä pitää vaatia ja saada kaikkeen yhteisön toimintaan, mikä ei suoranaisesti kuulu yksilön tai perheen yksityisyyden piiriin. Enkä muuten harkitse puolueen vaihtoa, vaikka olenkin juuri Guggenheimista eri mieltä kuin Kokoomus ja vihreäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "---lienee mahdotonta tulkita jääviysasioita kaikkein tiukimmalla tavalla----". Miten niin muka? Ei tämä kelpaa argumentiksi yhtään mihinkään. Oikeusvaltiossa on noudatettava lakia, se on päivänselvää. Tähän ei ole vihreilläkään "erivapautta" - ei, vaikka itse kenties haluaisivatkin (no enhän minä tiedä). Oikeuskanslerin vastaus intressiriidan puuttumisesta, tässä vaiheessa, ei ole mikään asiaintilan legitimoiva ja kertakaikkisesti selventävä seikka. Laillisuusvalvojat tekevät oikeudellisesti relevantteja ratkaisujaan kansalaisten kanteluihin, joista annetaan perustellut päätösratkaisut. Valaisevana esimerkkinä, case in point: kehotan tutustumaan apulaiskoikeuskanslerin päätökseen, joka päätyi museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin saamiin moitteisiin esteellisyydestä Guggenheim -hankkeen edellisessä valmistelussa (voi luoja paratkoon, montakohan näitä vielä on edessä - veronmaksajillehan ne tulevat kuin faksit Anneli Jäätteenmäelle - pyytämättä ja yllättäen!).

      Poista
  5. Korjaan Marjatta Laiholle kirjoittamassani vastauksessa olleen virheen. Kyseessä on apulaisOIKEUSASIAMIEHEN tekemä ratkaisu. Linkki tuohon löytyy näiltä sivuilta.

    VastaaPoista
  6. Suomi on menestynyt tehdyissä korruptiomittauksissa tähän mennessä hyvin. Mutta käytetty Corruption Barometer Index mittaa vain havaittua korruptiota ja vain julkisella sektorilla. Mm. havaitsematon korruptio ja yksityisen sektorin korruptio eivät mittarissa ole.
    http://keskustelu.transparency.fi/onko-meilla-rakenteellista-korruptiota/ .

    VastaaPoista
  7. Mahtaneeko mystisen syntyperän omaava, aaveen lailla etenevä Guggenheim-2 testata myös sananvapauden rajoja? Johan tuossa viime vuoden puolella kokoomuspoliitikko uhkaili oikeustoimilla, kun ei miellyttänyt projektin syntyhistoriaa kyseenalaistaneen tyyli. Mutta, nähdyn perusteella, Guggenheim -hankkeelle ei nyt haluta kielteistä julkisuutta millään hinnalla. Riskejä sen onnistuneelle loppuunviemiselle ei haluta ottaa.

    VastaaPoista
  8. Kyllä Helsingin päättäjillä "napa näkyy ja naapuritkin nauraa".. tämä tapaus Guggenheim on naurettavuudessaan kyllä episodi vailla vertaa. Aletaanko kaikki nauraa? Nauretaan tämä episodi alas. Jos se auttaisi tekemään selväksi, ettemme ota asiaa tosissamme. Ja olisipahan edes hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kukaan sattunut näkemään hanketta kiivaimmin ajavien vihreiden ja kokoomuksen taidepoliittista manifestia? Nämähän nyt kai ovat ajamassa taidemuseon perustamista Helsinkiin.... No vitsistä taitaa tämäkin käydä kyllä jo.

      Poista
  9. Hyvää journalismia. Melkein parempaa kuin blogin taidekritiikki.

    VastaaPoista