maanantai 8. heinäkuuta 2013

Virossa 95 & Näyttelykuvia 821 & 822 & 823 & 824: Viron itäisimmässä taidemuseossa

Eilen kävin Narvan taidemuseossa. Pysyvät kokoelmat näin varmaan jo viidettä kertaa, mutta siellä on joitain aika kiinnostavia duuneja, jotka kestävät useampaakin katsomista, kuten tämä Paul Burmanin (1888–1934) hauska Ankat (1917):


Kävin museossa viimeksi osapuilleen vuosi sitten, ja kerroinkin jo silloin, että suurin osa pysyvistä kokoelmista on kotoisin narvalaisen liikemiehen Sergei Lavretsovin lahjoituksesta. Tässä Belinskin (???) muotokuva (1908) itse keräilijästä:


***

Museossa oli tarjolla peräti neljä vaihtuvaa näyttelyä. Aivan  samoin kuin viime kesänä, yksi oli paikallisen Taideyhdistys Vestervallin kesännäyttely, Lihtne ja keeruline (7.6.–5.8.). Epätasainen mutta ihan kelpo näyttely, ja oli aika hauskaa nähdä jo viime vuodelta tuttu taiteilija, Kuzja Zverer (s. 1961) – tässä Taiteilija hevosen selässä


Eikä ihan kelvoton ollut myöskään tämä Veera Lantsovan (s. ?) Dostojevskin Pietari:


Siis vähintäänkin pikkuhauska 23 narvalaistaiteilijan kokonaisuus:

 

***

Sitten oli tarjolla tosi hauska yllätys. Marina Vassiljevan (s. 1968) maalauksista ja valokuvista koostuvassa näyttelyssä Maaliline muusika (31.5.–31.7.) oli yllättäen paljon suomalaisaiheita. Ja sitten selvisikin, että hän asuu nykyään Suomessa. Vähän epätasainen maalari, mutta parhaimmilllaan ihan kelpo:

Öinen Helsinki, 2013. 

Ja olihan se aika metkaa tulla Narvaan retkelle tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja löytää yhtäkkiä maisema Soukasta tai Pekka Sarmanto soittamassa (2011) museon seinällä:


Ihan kelpo valokuvaajakin tämä Vassileva.

***

Sitten oli komilaista taustaa olevan kingiseppiläisen Viktor Fedosejevin (s. ?) piirustuksia nimellä Inspiratsioniid (7.6.–12.8.), joka ei nyt hirveästi innostanut. Sujuvaa mutta varsin maneerista viivaa:


***

Neljäs näyttely oli Valokuvakerho Narvan johtajan Valeri Boltušinin (s. 1953) Vaadetes tagasi (9.6.–29.7.) – arkisia valokuvia Ida-Virumaalta:


Oikein hauska näyttely sekin, koska ihmisiä omissa elinympäristöissään on aina kiinnostava katsoa – oli sitten kyse suuremmasta tai pienemmästä taiteesta. Dokumentaarisella valokuvalla vain on sellainen voima.
Että ihan hyvä taidekokemus kaikkineen. 

***

Sitten lähdinkin taas pöpelikköön, Narvajoen syntylähteille Vasknarvaan, jossa katselin Venäjän puolta – ja sieltä häämöttävää rajavartiotornia – ja tunsin oloni aika eksistentialistiseksi:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti