”Ensimmäinen sataprosenttinen jazztrumpetisti”
Jaan Kuman Instrumental Ensemble. Jazz Aggression JALP 704. 2013.
Virolaisen jazzin kärki on sekä laadukas että myös kapea. Näin oli varsinkin neuvostoaikana, jolloin jazzin asema vaihteli poliittisten suhdanteiden mukaan. Moni elävä muusikkokin muistaa vielä vanhan neukkusloganin: ”Ensin soitat saksofonia ja sitten petät isänmaasi.”
Kun kärpänen tarttuu, ei sille mitään mahda. Itävirumaalainen trumpetisti Jaan Kuman (s. 1945) löysi harrastuksensa nuorena poikana Pobeda-elokuvateatterissa kuulemastaan ulkomaisten filmien taustamusiikista. Hänen isänsä toimi tuolloin Kohtla-Järven palavankiven kombinaatin pääinsinöörinä.
Lähinnä itseoppineesta trumpetistista kehittyi yksi Tallinnan johtavista jazzmuusikoista ja -sovittajista. Edelleenkin aktiivinen Viron kevyen musiikin grand old man Valter Ojakäär (s. 1923) nimitti tuoreimmassa kirjassaan Oma laulu leidsime üles (TEA Kirjastus 2010) Kumania ”Viron ensimmäiseksi sataprosenttiseksi jazztrumpetistiksi”.
Kuman soitti lähinnä ravintolaorkestereissa, vuosina 1976–81 hän työskenteli Viru-hotellin varieteessa.
Kumanin tuotantoa tallentui vinyylille melko vähän. Vuonna 1975 ilmestyi 7-tuumainen EP Estraadipalu ja seuraavan vuonna kuuden 7-tuumaisen EP:n sarja Tantsurütmid. Varsin kuvaavaa on, että jazzia piti nimittää tanssirytmeiksi. Samana vuonna ilmestyi Valter Ojakäärin ”autoriplaadi”, hänen sävellystuotantoaan esittelevä LP Vastu kerkivale kuule ja seuraavana vuonna toisen virolaisen jazzlegendan, Uno Naissoon (1928–1980) Mälestusi kodust. Molemmissa taustoja soitti Kumanin yhtye. Ojakäärin kappaleet olivat lähinnä jazzahtavaa iskelmää tulkkeinaan Viron silloiset tähdet, muun muassa Heidy Tamme, Marju Kuut ja Jaak Joala, Naissoon levy oli enemmän instrumentaalijazzia.
Ja siinä se sitten olikin: kolmessa vuodessa ilmestyi Kumanin koko levytetty tuotanto. Sitten Kuman alkoi vaipua unohduksiin, ja 1980-luvun lopulla onnettomuus vei vielä hänen soittokykynsä. Kumanin levyistä on tullut vaikeasti löydettäviä keräilyharvinaisuuksia. Kuman itse on tosin myöhemmin julkaissut valikoiman kappaleitaan CD-kokoelmalla Trompet kuldsetest seitsmekümnendatest (2011).
Viime vuosina Kuman on kokenut jonkinlaisen ylösnousemuksen. Retrohenkiset nuoret miehet ovat löytäneet tämän virolaisen funkahtavan jazzin ja svengaavan easy listening -musiikin pioneerin. Kulttuurin liikkeet ovat joskus kummallisia: Stavangerista Siuntioon muuttanut intohimoinen diggari, DJ ja tuottaja Johan Fredrik Lavik on julkaissut pienellä Jazz Aggression -levymerkillään pieteetillä kootun ja alkuperäisistä nauhoista remasteroidun valikoiman Kumanin repertuaarin parhaimmistoa. Ja kun retrohengessä mennään, ilmestyi levy ainoastaan vinyyli-LP:nä.
Kumanin merkitystä suhteessa virolaisen jazzin historiaan lisää vielä se, että suurin osa biiseistä on virolaista tuotantoa. Ainoa vieras ja myös aiemmin julkaisematon kappale on Burt Bacharachin Wives and Lovers. Uno Naissoolta on kolme biisiä, Gennadi Tanielilta, Saksaan vuonna 1975 loikanneelta Raivo Tammikilta ja Kumanilta itseltään kultakin yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti