Näyttelykuvia 734 & Virossa 86: Piirustus postmodernin jälkeen

Keskiviikkona kävin Tallinnan Taidehallissa katsomassa Tallinnan IV piirustustriennaaliin (1.8.–25.9.) liittyvän, graafikko Anu Juurakin (s. 1957) kuratoiman kiinnostavan näyttelyn Vaikne revolutsioon (1.8..–9.9., "Hiljainen vallankumous"). Esitteen mukaan "metamodernistinen universaalius on korvannut kulttuurirelativismin ja dekonstruktion". Näin varmaan onkin, mutta en ole ihan varma, että ymmärrän tämänkään näyttelyn jälkeen, mitä se taiteelle tarkoittaa. Ei piirustus ole mihinkään hävinnyt, ja aika samalta se edelleenkin näyttää. Keinot ovat tietysti aina moninaisempia. On tietenkin selvää, että epävarmuuden aikana piirtämisen prosessi on houkutteleva väline yrittää tarttua tähän kapenevaan aikaan ja paikkaan. Tässä sellaista oli tarjolla, muun muassa romanialaisen Dan Perjovschin (s. 1961) toimesta:

Ja olihan siellä pari suomalaistakin, tässä Petteri Cederbergin (s. 1976) hienoa sarjaa:

Taidehallin ulkopylväisiin tehdyt sabluunat, joita ensin luulin anonyymiksi katutaiteeksi, olivatkn virolaisen Flo Kasearun (s. 1985) käsialaa. Duunisarja alkoi sisältä:

Monipuolinen näyttely, jossa oli mukana myös varsin mustaa huumoria. Virolaisen Marko Mäetammin (s. 1965) 7-minuuttinen animaatiovideo kertoi miehestä, joka tappoi lapsensa ja vaimonsa ja jolta kaikki – jalatkin – meni. Siten hän muutti metsään, meni karhurouvan kanssa naimisiin ja sai uusia lapsia:

En minä ehkä tullut hullua hurskaammaksi näyttelyn teeman suhteen, mutta ajattelemisen aihetta oli tarjolla paljon. 

Käykää ihmeessä Taidehallissa, jos satutte Tallinnaan menemään. Sitä paitsi kannattaa tutustua piirustustriennaalin ohjelmaan etukäteen, sillä näyttelyitä ympäri kaupunkia on peräti parikymmentä. Sanoisin, että huh! 25.8. järjestetään Taidehallissa klo 11–16 triennaalin konferenssi.