maanantai 16. tammikuuta 2012

Julkaistua 256: "Valo merkitsee väriä"

Kävin taannoin taidemaalari Ipi Kärjen (s. 1951) työhuoneella, koska olin tekemässä hänen tulevaan näyttelyynsä (Galleria G 25.1.–12.2.), tiedotetekstiä. Teokset ovat osin samoja, joita nähtiin Lahdessa Galleria Nuovossa viime keväänä. Tein silloin julkaistua luetteloa varten hänen taiteestaan tekstin, josta lyhentelin ja muuntelin seuraavan version tiedotetta varten. Nyt se on julkaistu gallerian kotisivuilla, joten laitan sen jo tähän:

”Valo merkitsee väriä”

Taidemaalari Ipi Kärki on maalannut paljon havainnosta, mutta hänen teoksensa eivät esittävinäkään ole koskaan kovinkaan voimakkaasti ankkuroituneet erityiseen paikkaan ja aikaan. Havainnot ovat pikemminkin vain aloittaneet prosessin ja lähestyneet Matissen maksiimia, jonka mukaan ”kuva on joko itsenäinen organismi tai ei mitään” – siis erkaantuneet ajasta ja paikasta kohti taiteen yleistä aluetta. ”Valo merkitsee minulle väriä, ja väri herättää kiinnostuksen kokeilla erilaisia väririnnastuksia valon ilmaisemiseksi”, toteaa Kärki kuvaillessaan kehää, jonka pyörteissä hän on tottunut työskentelemään.
Kärjen tuotannossa on menossa murrosvaihe. Kankaat ovat suurentuneet, jotkut teokset jättävät ”keskeneräisyydessään” itse prosessia enemmän näkyviin ja joidenkin teosten synty on henkilökohtaisemmalla alueella, eletyissä ja koetuissa asioissa, jotka muuntuvat kuviksi impressioiden sijaan jonkin pinnan väreilyä syvempien perusvoimien ja -rakenteiden mieltämisen kautta.
Katsojan ei useinkaan tarvitse olla kovinkaan hyvin selvillä niistä, prosesseista, joiden kautta taideteos syntyy. Toisinaan se saattaa olla jopa haitallista kääntäessään katseen vain tiettyyn suuntaan, tarjotessaan liian suppean tukintakehikon. Tai tarjotessaan ylipäänsä jonkun tulkintakehikon, sillä en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Kärjen maalaukset tarvitsisivat mitään erityistä sanallisesti ilmaistavaa tulkintaa. 


Kun maalauksessa on kukka, ei minun tarvitse tietää sen latinalaista nimeä tai maantieteellistä levinneisyyttä vaan antautua maalauksen lumovoimalle.
Eikä maalarin välttämättä tarvitse kertoa meille tarinoita. Maalari voi esimerkiksi yrittää ylläpitää kykyämme uppoutua meditatiiviseen ajatteluun, jota Heidegger piti inhimillisyytemme perustana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti