Ja katsoimme me lauantaina vähän nähtävyyksiäkin. Tässä Kaalin meteoriittikraateri:
Ja kaupunkiinkin ehdimme. Tässä Kuressaaren komea piispanlinna:
Ja pitäähän kriitikon kaupungissa hakeutua taidenäyttelyihin. Löysimmekin niitä kaksi. Kuressaaren kulttuurikeskuksessa oli tarjolla melkoinen viiden taiteilijan toritaidepläjäys Sadam ootab... (19.9.–19.10):
Mutta onnistuin minä sieltäkin yhden vähän ammatimaisemman taiteilijan spottaamaan. Liia Peedun (s. 1936) akvarelleissa ja piirustuksissa oli sentään maiseman makua, kuten Tytti Jauhola-Seitsalokin toteaa:
Kuressaaren Raegaleriissa oli sitten jo vähän tasokkaampi näyttely – joskaan ei ihan minun lajiani. Ann Jõersin (s. 1940) Ruhnu radadel (6.9.–12.10) piti sisällään Ruhnun – pikkuruinen ruotsalaissaari (ruots. Runö) kaukana merellä – maisemia, jotka olivat varsin mallikkaita:
Ikkunalaudalla oli myös näytillä Jõersin kuvittamia kirjoja. Hauska yhteensattuma: hän oli tehnyt kannen Kaalin kraateria käsittelevään vanhaan kirjaseen. Ja juuri sieltähän minä olin tulossa:
Näyttelyssä oli myös ilmaiseksi jaossa pari vuotta vanha näyttelyluettelo, jossa oli mukana enemmänkin Ruhnusta innoituksensa saaneita taiteilijoita. Tekstit olivat viroksi, englanniksi ja ruotsiksi:
Juuri tällaiset sattumukset ovat näiden sinänsä vaatimattomien taideretkien suola. Nyt tiedän Ruhnusta paljon enemmän ja olen saanut hyvän kuvan siitä, miten saarelaismaisema on vaikuttanut taiteeseen – eikä pelkästään virolaistaiteeseen, sillä mukana olivat myös unkarilainen Ernö Koch (1898–1970) ja ruotsalainen Ivar Kampe (1882–1936):
Ernö Koch, Riihitupa Ruhnussa, 1932, lyijy- ja värikynä.
Ivar Kampe, Vanha hylkeenpyytäjä, 1914, etsaus.
Ja opinpa minulle entuudestan tuntemattoman, kiinnostavan virolaistaiteilijan nimen, joka on syytä pitää muistissa. Lüüdia Vallimäe-Markin (1925–2004) öljymaalauksessa Ranta (1971) oli hieno tunnelma:
Siis vakava suositus: Aina kun käytte maaseudulla oudoissa paikoissa, kurkistakaa sisään kunnantaloihin, kultturikeskuksiin, kirjastoihin ja gallerioihin. Toisinaan sieltä löytyy outoja helmiä. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti