Noteerasin tiistain Helsingin Sanomista Jani Leinosen (s. 1978) kolmipäiväisen interventiotaideteoksen Hunger King (30.8.–1.9.), päätin käydä katsomassa sitä ja sitten autuaasti unohdin koko jutun. Eilen kävelin vahingossa sen ohi – ja meinasin kävellä ihan oikeastikin ohi, kunnes huomasin mistä oli kyse:
Leinonen perusti siis Kirkon ulkomaanavun kanssa yhteistyössä Kauppakeskus Kamppiin kojun, josta sai sekä take away -annnoksia että give away -annoksia. Jos halusi ruoka-annoksen, tarjolla oli kolme erilaista versiota, joilla tuettiin eettisesti tuotettua lähi- ja luomuruokaa. Jos taas halusi antaa, tarjolla oli neljä vaihtoehtoa alkaen kuokasta ja siemenistä (10,00) viiteen sikaan (55,00). Tässä menu:
Leinonenhan on tunnettu julkisuuden kanssa flirttailevista taidetempauksistaan erilaisina interventioina, joita on toisinaan ohjannut mielestäni vähän turhan poikamainen kohkaaminen, mutta tämäpä oli todella hieno duuni.
Jos nyt kuitenkin kritiikille annan vielä sijaa, niin kolmipäiväinen tapahtuma oli mielestäni aivan liian lyhyt, koska sen tuottama aika raju ahaa-elämys (meinasin siis kävellä pikaisesti ohi ja olin jo murahtamassa jotain tylyä kojulta minua lähestyneelle myyjälle, kunnes huomasin mistä oli kyse), tulee näin aivan liian pienen yleisön osaksi. Olisi koju siinä voinut olla vaikka pari viikkoa – ja miksei pysyvästikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti