Näyttelykuvia 370 & 371: Maisemia ja julkkiksia

Tänään kävin lähimuseossani katsomassa kaksi näyttelyä, jotta eivät vain jäisi katsomatta – näin sitä lähinaapureille nimittäin toisinaan käy. Sinebrychoffin taidemuseo on jäänyt vähän taidemuseomaailman katvealueeseen, mutta kyllä sen tarjontaa kannattaa seurata. Nytkin siellä on näyttely, jonka katsominen on suomalaisen taidehistorian ymmärtämisen kannalta varsin tärkeää. Luonto opettajana – maisemamaalaus Düsseldorfissa (10.2.–15.5.) pitää sisällään Düsseldorfin taideakatemiassa opiskelleiden taiteilijoiden tuotantoa, jota leimasi romanttisuuden, realismin ja luonnontutkimuksen vähintäänkin viehättävä liitto. Siitä ammensi aikoinaan moni suomalainen taiteilija. Ensimmäisten joukossa Suomesta Düsseldorfiin matkasi Werner Holmberg (1830–1860), jonka tuotannosta tässäkin näyttelyssä on hienoja näytteitä. Mutta kävi Düsseldorfissa moni muukin 1800-luvun suomalainen taidemaalari, kuten vaikkapa Hjalmar Munsterhjelm (1840–1905), jonka Rajuilma, maisema Saksasta (1868) on ihan hieno pilvitutkielma:

Ei tämä ihan vallankumouksellisen hieno eikä myöskään erityisen kattava näyttely ollut, mutta tärkeä kuitenkin – ja sympaattinen, jos vain uskaltautuu antamaan aikaa tällaisellekin ilmaisulle.

***

Museon kellarissa oli sitten tarjolla ihan toisenlaista maailmaa. C.G. Hagströmin (s. 1940) In Memoriam – valokuvia suomalaisista vaikuttajista (10.3.–15.5.) sisälsi nimensä mukaisesti julkkista julkkiksen perään. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän olen heikkona tällaisiin vähän nostalgisiin näyttelyihin, joissa voi tarkastella takavuosien ikoneja – usein ikoneiksi muodostuneista kuvista:

 Tauno Palo, 1967. 

Tosi iloiseksi tulin siitä, että sain heittäytyä oikein henkilökohtaisenkin nostagian valtaan. Istuin nimittäin Juhani Harrin (1939–2003) vuosia samassa ravintolapöydässä, ja oli hauska tavata hänet näin museon kellarissakin:

Vielä yllättyneempi olin siitä, että kaikkien julkkisten joukossa oli yksi kuvasarja, jossa mainittiin vain kyseessä olevan "kokin ja upseerin häät". Tämä upseeri nimittäin osoittautui vanhaksi baarikaverikseni Kariksi, joka hänkin on siirtynyt jo tuonpuoleiseen:

Tuli suorastaan vähän haikea ja surullinen olo. Näitä baarikavereita nimittäin kuolee nykyään aika paljon liikaa ja aika paljon liian nuorina.