keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Arkkitehtuuria (ja kaupunkisuunnittelua) 19: Ketä tässä nyt äänestäisi?

Nyt tiedän jotain politiikan toimintamekanismeista itsekin. Löysin itselleni kansanedustajaehdokkaan, innostuin hirveästi ja annoin nimeni julkisestikin hänen kampanjansa tueksi. 

 Etualalla vanha Fazerin makeistehdas eli Mestaritalo, takana Merikortteli eli vanha Suomen kaapelitehdas, sittemmin Airamin lampputehdas.

Sitten kävikin yhtäkkiä ilmi, että valitsemani ehdokas Silvia Modig oli myönteisellä kannalla Helsingin Punavuoren eli Rööperin Merikorttelin Cloud City -rakennussuunnitelmia kohtaan, ja asiaa mietittyäni päätinkin heti vähän nolostuttavasti vaihtaa ehdokasta. Tottakai ihmisten täytyy osata olla eri mieltä asioista, mutta mielestäni vasemmistohenkisen ja kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneen ehdokkaan ei tulisi kannattaa ulkomaisen grynderifirman pyrkimyksiä tuhota Helsingin kantakaupungin arvokkaita ja myös suojeltuja (Sr-2) teollisuusmiljöitä. Varsinkin kun asiaan tuntuu liittyvän myös kyseenalaisia kabinetti- ja hyvä veli -kytköksiä. 
Suunnitelmista vastaa miltei Punavuoressa (Tehtaankadulla) toimiva Arkkitehtitoimisto ALA. Tarkoitus olisi siis rakentaa aikamoinen pilvenpiirtäjä Merikorttelin sisäpihalle:

Kuva: Arkkitehtitoimisto ALA.

Siis ihan oikeasti! Komean teollisuusrakennuksen sisäpihalle aiotaan rakentaa Tuomiokirkkoakin korkeampi pytinki:

Kuva: Arkkitehtitoimisto ALA.

En ole koskaan ollut arkkitehtuurin yllättävääkin historiallista kerrostumista vastaan, mutta joidenkin asioiden pieteetillä säilyttäminen on toisinaan miltei välttämätöntä, jota osaisimme arvostaa historiaamme syvemmin. Merikorttelin (siis entisen Suomen kaapelitehtaan ja Airamin lampputehtaan), viereisen Mestaritalon ja läheisen telakan miljöö on sitä vanhaa kunnon Rööperiä, jota ei paljoa ole enää jäljellä. Sitä en haluaisia uhrata wau-arkkitehtuurin alttarille. Olen ehkä vähän turhankin romanttinen rakastamani Rööperin kanssa, mutta tällaisena se näyttäytyy minulle edelleenkin ilahduttavan usein:

Näkymä Sinebrychoffin puistosta kohti telakkaa muutama viikko sitten.

Ja nyt kaikki joukolla toimimaan. Allekirjoittakaa ihmeessä tästä adressi, jossa vaaditaan Merikorttelin säilyttämistä!
Mutta ketä minä nyt äänestäisin?

PS. 7.4.  Sr-2-merkintä tarkoittaa "rakennushistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävää" kohdetta. Mitenkähän tässä projektissa nyt ymmärretään tuo "kaupunkikuvallisuus"? Eiköhän taivaslinja ole yksi arkkitehtonisen rytmin ja myös vääjäämättä kaupunkikuvan herkimmistä rakenteista, minkä olen eräässä aiemmassakin postauksessa todennut. Tuntuu aika oudolta, että suojelupäätöstä karkeasti rikkovan projektin on ylipäänsä annettu edetä.

PPS. Ja tältä telakka näytti viime marraskuussa:


Ja tältä joulukuussa:   


Ja on mukana kuvataidettakin. Ison hallin väritys on nimittäin taidemaalari ja -graafikko Jorma Hautalan (s. 1941) värisuunnitelman mukaan toteutettu. Ja sitähän ei suojele pirukaan sitten, kun telakan aika on täysi. 
Siis tämä halli, joka Tallinnasta tullessa näytti viime toukokuussa tällaiselta:
 

3 kommenttia:

  1. Otso, onnittelut ryhdikkäästä peruutuksesta. Vaikka Rööperin teollisen historian lopullinen tuhoaminen olisikin tasavallan kokonaisuuden kannalta pikku juttu niin meille Rööperin asukkaille asia on väistämätön. (Ei historian arvostaminen muillekaan olisi pahasta).

    Uutta arkkitehtuuria saamme Rööperin laidolla toki pian ihailla Jätkäsaaressa, Hernesaaressa, Rööperinrannassa ...... Ja jo nyt olemme ihailleet? Eiranrannan ökytalojen arkkitehtuuria.

    VastaaPoista
  2. Pirjo Salo Punavuoriseuran pj.9. huhtikuuta 2011 klo 14.02

    Kävin tänään Laiturilla jututtamassa KSV:n väkeä ja ihmettelemässä heidän asennettaan suojeltua Merikorttelia kohtaan. Totesivat kaiken olevan vuoropuhelua asukkaiden kanssa!
    On käsittämätöntä voimien haaskausta, etteivät kaupunkisuunnittelijat luota omaan harkintakykyynsä arvokkaan, suojellun kohteen ollessa kyseessä. Meidän asukkaiden velvollisuudeksi jää taistelu Rööperin historiallisten maamerkkien puolesta nyt, kun se vielä on mahdollista. Turha itkeä perästä päin, kuten nyt teemme vanhojen, hävitettyjen rakennusten perään. 60-70-luvuilla on Punavuoreenkin rakennettu aikansa arvostettujen arkkitehtien piirtämiä taloja, jotka edustivat silloista uutta, rohkeaa arkkitehtuuria. Taloista ei tullut alueensa ihailun kohteita vaan päinvastoin.

    Yhdyn sydämeni pohjasta Otson kannanottoon! Tehkää tekin samoin rakennetun kulttuuriperinnön puolesta allekirjoittamalla nettiadressin.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset tekstistä! Ite oon sitä mieltä että tää pilvilinna on vaan yksiselitteisesti yököttävän ruma. Tän sanomiseen ei ees tarvita mitään suojeluohjeita. Rakennus on muodoton, väritön, epämääräinen möhkäle, joka on vielä aivan järkyttävästi ylimitoitettu. Jos siihen pitää torni laittaa, niin voisi sen kai piirtää kauniiksikin.

    VastaaPoista