Kävin jo 25.9. ensimmäisen kerran Helsingin taidemuseon Etelä-Afrikka-aiheisessa näyttelyssä Peekaboo (20.8.2010–16.1.2011) ja katselinkin sen muuten kokonaan, mutta tuolloin ei ollut aikaa katsoa William Kentridgen (s. 1955) videoita kunnolla, ja juuri ne tiesin jo etukäteen aivan erityisen kiinnostaviksi – olen nimittäin nähnyt perin juurin ihastuen Kentridgen töitä aikoinaan Tallinnan grafiikkatriennaalin yhteydessä vuonna 2004 ja myös yhden hänen hienoista duuneistaan ARS 01:ssä, joten päätin odottaa siihen, että saan koko jutun katsottua. Se tapahtui lopulta vasta eilen, jolloin kävin näyttelyn kokonaan ja tarkasti uudestaan läpi ja katsoin myös kaikki Kentridgen filmit. Yhdeksänosainen ja neljäntoista vuoden aikana valmistunut 9 piirustusta projektiota varten (1989–2003) oli ihan järisyttävän hieno:
Kentridgen hiilipiirrosanimaatiotekniikkka on aivan fantastisen taidokasta, ja niinpä seurasinkin vähän yli tunnin setin läpi lopulta aivan lumoutuneena. Varatkaa siis tähän näyttelyyn aikaa pari tuntia. Ja tehkää se. Siis ihan oikeasti. Näin hienoa yhdeksän animaatiofilmin settiä ette tule pitkään aikaan näkemään!
Näyttely oli muutenkin oikein vaikuttava, ja esimerkiksi uskoni dokumentaarisen valokuvan voimaan sai jälleen varsin voimakkaan lisävahvistuksen. Kyllä se oikeasti olemassa maailma on niin runsaasti rajumpi kuin se keksitty ja näytelty. Tässä esimerkiksi yksi Pieter Hugon (s. 1976) valokuvista Nigerian hyeenamiehistä, jotka kiertävät freakshown kaltaisesti näyttämässä kansalle, kuinka hurjia nämä pedot ovat:
Jessus, kuinka maailma onkin kummallinen paikka!
Ilman mitään ylisanailua ja kokemuksen sekä asiantuntemuksen syvällä rintaäänellä: Tämä näyttely on selkeästi syksyn taidetarjonnan kohokohtia, oikeasti aivan erityisen tärkeä näyttely.
Jessus mikä kuva!
VastaaPoistaYritin etsiä nimeä/vuotta aikoinaan Viron Neuvostotasavallasta ostamalleni Leonhard Lapin-kuvalle netistä vaan törmäsinkin yllä olevaan.
Kiitos kun resoluutio oli riittävä tietokonekatseluun.