Forum Box on yksi Helsingin vaativimmista taidetiloista. Kyllä sen taas näki. En ole ihan varma siitä, että riittivätkö rahkeet taaskaan sen kunnolliseen hyödyntämiseen. Nuoret taiteilijat ovat nykyään toki itsevarmempia kuin esimerkiksi eräs vähän vanhempi taiteilijatuttavani, joka juuri siirsi Boxin näyttelyaikaansa, kun ei ollut lainkaan varma siitä, että saisi tilan kunnialla rakennettua. Siis vasta ensi vuonna. Toisaalta onhan se hienoa, ettei turhaa itsesuojeluvaistoa esiinny liikaa. Eihän mistään muuten tulisi mitään.
Nyt ongelma on ratkaistu siten, että kyseessä on kolme yksityisnäyttelyä eikä ryhmänäyttely. Näin tiedotteessa todetaan. Ei se kuitenkaan poista sitä, etteikö yleisö kuitenkin etsisi jotain yhteissointia. Niin minäkin nyt. Ja kyllä se soi ihan kelvosti, vaikka ei olisi tarkoituskaan.
Box on aloittanut myös ihan uuden käytännön. Joka vuosi tarjotaan jollekin nuorelle kutsunäyttely. Nyt tuo taiteilija on vähän aikaa siten Kuvataideakatemiasta valmistunut Alma Heikkilä (s. 1984), joka maalaa komeasti kasviväreillä [hänen lehdistötiedotteen huumoripläjäystään en kylläkään ymmärtänyt lainkaan]:
Nyt ongelma on ratkaistu siten, että kyseessä on kolme yksityisnäyttelyä eikä ryhmänäyttely. Näin tiedotteessa todetaan. Ei se kuitenkaan poista sitä, etteikö yleisö kuitenkin etsisi jotain yhteissointia. Niin minäkin nyt. Ja kyllä se soi ihan kelvosti, vaikka ei olisi tarkoituskaan.
Box on aloittanut myös ihan uuden käytännön. Joka vuosi tarjotaan jollekin nuorelle kutsunäyttely. Nyt tuo taiteilija on vähän aikaa siten Kuvataideakatemiasta valmistunut Alma Heikkilä (s. 1984), joka maalaa komeasti kasviväreillä [hänen lehdistötiedotteen huumoripläjäystään en kylläkään ymmärtänyt lainkaan]:
Tuuli-Anna Viitanen (s. 1975) käsitteli klassisia aiheita – muotokuvia, interiöörejä, asetelmia ja maisemia – vähän niin kuin paloina. Mutta kyllä nämä nykynuoret ovat sitten joskus raskaan filosofisia: "Enemmän kuin maalauksiksi tai piirustuksiksi koen tekemäni työt painaumiksi, kasautumiksi tai varjoiksi – jonain, joka on tullut halusta (haluta peittää, kaivaa ja hinkata, raaputtaa, pestä) jättää jälki." Piirustuksia oli kuitenkin mukava katsoa läheltä:
Parvella verhon takana Pilvi Ojala (s. 1973) oli sitten unen ja valveen rajamailla – ja siihen liittyvissä peloissa. Hän kertoo tavoitelleensa "unenomaista, outoa tunnelmaa". Ja sellainenhan se oli [mutta ei nyt järin pelottava kuitenkaan]:
Vähän jäi kokonaisuudesta sellainen pöllämystynyt olo, enkä osannut oikein analysoida tuntemuksiani. Välillä pidin, välillä tuntui vähän pliisulta. Taitaa täytyä mennä uudestaan. Mutta Boxissa käynkin mieluusti usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti